Gullö on perinteikäs maa- ja metsätaloustila josta on mainintoja jo 1500-luvulta. Sitä ennen, 1300- ja 1400-luvuilla, Gullö ja sen kalastusvedet olivat osa lähellä Rääveliä (nykyinen Tallinna) sijaitsevaa Padisin luostaria.
Tukholmassa 13. huhtikuuta 1562 päivätyssä asiakirjassa kerrotaan, että kuningas Erik XIV antoi Gullön ns. frälssilahjana Nils Boijelle. Hän oli Raaseporin linnan vouti ja myöhemmin Suomen käskynhaltija. Tilasta tehtiin tuolloin rustholli (ratsutila), joka asetti sotilaita armeijan käyttöön. Lihan, voin ja heinän tuotanto sekä silakankalastus olivat pääasialliset elinkeinot. Kruunun hevoset saivat myös laiduntaa kesällä Gullössä.

1700-luvulla maataloutta laajennettiin ja kartanon yhteyteen perustettiin neljä taksvärkkitorppaa. Metsää hakattiin ripeään tahtiin puuhiileksi Fagervikin ja Skogbyn rautaruukeille. Halkoja vietiin myös Tukholmaan ja Rääveliin.
1700-luvun lopulla tilan omisti Klickin upseerisuku. Siihen aikaan Gullöön tila oli muun muassa Anjalan liiton salainen kohtauspaikka. Sen jäsenet pyrkivät vapauttamaan Suomen Ruotsin vallasta. Boijen ja Klickin suvut omistivat tilan miltei 300 vuoden ajan.

1800–luvun alussa tila vaihtoi omistajaa muutaman kerran. Viimeisten 200 vuoden aikana omistajia ovat olleet Kopparströmin ja Aschanin suvut. Nykyinen päärakennus rakennettiin 1760-luvulla, entisen palaneen päärakennuksen paikalla. Taloa laajennettiin 1903 ja se toimii yksityisasuntona. Useimmat kartanomiljöön rakennukset ovat 1700- ja 1800-luvuilta.

Nykyään viljaa viljellään noin 50 hehtaarilla. Peltomaa on annettu vuokralle. Puutarhassa ja kasvihuoneessa viljelemme vihanneksia, kukkia ja yrttejä oman käyttöön.

Metsä on edelleen tärkeä tulolähde. Metsästä saadaan tukkien ja kuitupuun lisäksi haketta tilan oman lämpökeskuksen käyttöön. Metsätaloudessa ohjenuoranamme on tasapaino talouden, luontoarvojen ja virkistyksen välillä.

Gullö on ollut maatilamatkailun edelläkävijä. Tilan vanhat työläisasunnot on 1960–luvulta lähtien vuokrattu kesävieraille ja vapaa-ajan kalastajille.

Gullön luonto on vaihtelevaa ja rehevää. Kartanon keskusta saaren pohjoiskärjessä reunustavat vehreät tammilehdot monipuolisine kasvillisuuksineen ja rikkaine linnustoineen. Lehdot olivat laidunmaina kartanon ensimmäisinä vuosisatoina mutta jätettiin sittemmin koskemattomiksi. Ne rauhoitettiin 1950-luvulla, mutta käytännössä ne ovat olleet luonnonsuojelualueina yli 200 vuotta.

Saaren sisäosissa maasto on mäkistä ja vaihtelevaa pitäen sisällään tuuheita metsiä, kallioalueita, soita ja kolme järveä, joiden luonnonkauniita rakentamattomia rantoja ja polkuja pitkin on mukava vaeltaa. Erämaaympäristö Byträsket- ja Långträsket–järvien ympärillä on luonnonsuojelualuetta ja sisältyy Natura-ohjelmaan.

Gullön korkeimmalla kohdalla, Bötesbergetillä, on näköalatorni josta on upeat näkymät yli saariston Tammisaaren saariston kansallispuistoon.